Ensimmäiset kirjalliset todisteet Vilkjärven asutuksesta ovat Viipurin läänin maakirjassa vuodelta 1543, josta löytyy maininta talollisesta Laakko (Lakon). Vuodelta 1551 löytyy jo useampi talonpoika mm. Rasa, Lavoin ja Meuroin.

Suomen asutus 1560-luvulla: kartasto -kirjassa kerrotaan talojen määrästä eri kylissä. Kirja on syntynyt Pohjoismaisen autiotalotutkimuksen Suomen jaoston toimesta vuonna 1973 ja tuon kirjan mukaan Vilkjärven kylässä oli vuonna 1560-luvulla 15 taloa. Tässä kohdassa pitää muistaa, että tuo tarkoittaa taloja, jotka maksoivat veroja. Oikeasti taloja oli varmasti jonkin verran enemmän.

Suomen asutus 1560-luvulla: kartasto

Vilkjärven kylän 15 taloa

Vilkjärven kylässä vilisee talonpoikia, joiden sukunimestä tai taloista ei ole merkintää, kuten Per Ohlssinpoika (1571), joka oli varsin varakaskin sekä 1605 seuraavat talonpojat: Oluff Ingelssinpoika, Lars Matzinpoika, Oluff Henrikinpoika, Peer Peersinpoika, Lars Hanssinpoika, Matz Michelinpoika, Simon Ohlsinpoika ja Matz Meuroin. Monet näistä ovat varmasti Vilkjärven nykyisten sukujen esi-isiä.

Karjaluettelossa 1621 esiintyvät nimet Jöran Rasa sekä Hindrich Peersson ja kolmikymmenisen sodan aikana (1618-1648) Oluf Simoninpoika Lakoj ja hänen vaimonsa sekä Stafan Olofinpoika ja vaimo (nämä olivat ratsutiloja), Matz Hanssinpoika Lawojnen ja vaimo sekä rakuunan vaimo Helga (nämä olivat rakuunatiloja). Lisäksi verontalonpoikia Oluf Larsinpoika Rasa, Margaretha Jillin, Anna Peersintytär Lakoj, Leski Michelinin tytär ja Ingeborg Eskelintytär Mondojnen.

Vuosikymmenien aikana monet tilat autioituivat ja kruunu etsi niille uusia asukkaita. Häkämiehen suku on yksi kylälle muuttaneista suvuista vuonna 1651, jolloin Reko Eskelinpoika Häkämies otti ratsupalvelua vastaan haltuunsa Sigfrird Olofsson Venäläisen autiotilan.

Pikkuvihan jälkeen Lappeenrannan käskynhaltijan tarkastusmaakirjassa ja selvityksessä 1742-1743 olivat sukutilat jo muodostuneet: nro 1 Hindrich Lako, nro 2 Hindrich Häkämies, nro 3 Matzs Påchjain, nro 4 Michel Lafwoin, nro 5 Tancka ja nro 6 Jöran Rasa. Tässä vaiheessa Kauppi vielä puuttui Vilkjärven pääsuvuista.

Sinänsä tuo selvitys oli seurausta ikävistä tapahtumista pikkuvihan aikana. Pikkuvihassa Venäjä miehitti Suomea ja Lappeenrannan taisteluiden jälkeen venäläiset aloittivat hävitysretken. Kylien taloja poltettiin, vankeja otettiin ja irtaimistoja tuhottiin tai ryöstettiin. Koko Vilkjärven kylästä oli ryöstetty irtaimisto, jonka vuoksi edellä mainituille tiloille oli annettu 2 vapaavuotta verotuksesta.

Isojakokartassa vuonna 1839 Kauppi esiintyy jo omana tilanaan, joten voitaneen todeta, että 1800-luvulle tultaessa Vilkjärven tilat olivat jo vakiintuneet: Laakko, Häkämies, Pohjonen, Lavonen, Tankka, Rasa ja Kauppi.

Tilat olivat tuossa vaiheessa vielä kruunun tiloja, eivät talonpoikien omia. Tilojen perinnöksiostot tulivat mahdolliseksi vuonna 1723, jolloin perinnöksiostoa säätelevä asetus annettiin. Vilkjärvellä perinnöksiostot tapahtuivat vuosina 1842-1880.

Tämän jälkeen tilojen lohkomiset ja halkomiset yleistyivät perheiden koon kasvamisen seurauksena sekä perinnönjaoissa. Laakon tilojen halkominen alkoi vuonna 1897, Häkämiehen 1892, Pohjosen 1900, Rasan 1903, Tankan 1904, Kaupin 1914 ja Lavosen 1928.

Halkominen on kiinteistötoimitus, jossa kiinteistö jaetaan sen osakkaiden kesken heidän omistamiensa osuuksien mukaan uusiksi kiinteistöiksi. Halkomisessa ei jää kantatilaa, joten tässä vaiheessa voidaan katsoa kantatilojen tulleen tiensä päähän. Suvut sen sijaan eivät ole hävinneet mihinkään.

Vilkjärven kylä ei varmaankaan ole mitenkään poikkeus eri sukujen sekoittumisesta. Naapurin tyttöjä ja poikia tavattiin nurkkatansseissa ja muissa kyläyhteisön tapahtumissa. Naapurikyliin oli matkaa ja kulkuneuvoja ei kaikilla juurikaan ollut käytössä.

Yleisesti voidaan sanoa, että miltei kaikki Vilkjärveläiset ovat sukua keskenään. Eniten avioliittoja on solmittu neljän ison suvun kesken eli Laakkojen, Häkämiesten, Pohjosten ja Rasan sukujen kesken. Vipinää on toki ollut muidenkin kylien suuntaan. Poikkeuksen muodostavat Kaupin ja Lavosen suvut, jotka eivät ole juurikaan avioituneet Vilkjärven neljän muun sukujen kesken.

Lähteet:
Airi Musto: Pisaroita
Kansallisarkisto: digihakemisto.net (läänin- ja voudintilit)