Kylän historiaa
Vilkjärven historia ulottuu kauas vuosituhansien päähän. Juha Pohjonen löysi 2010-luvun loppupuolella peltotöissä kivikautisen nuolenkärjen. Kyseessä on piikivestä tehty ns. ruotokärki. Vastaavia nuolenkärkiä esiintyy Suomessa varhaismesoliittisissa yhteyksissä n. 10500 vuotta sitten.
Pellosta löytynyt nuolenkärki on tehty piikivestä. Se on noin 45 millimetriä pitkä, 15 millimetriä leveä ja noin kaksi millimetriä paksu.
Piikivestä tehtyjä nuolenkärkiä on käytetty metsästykseen. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, onko Vilkjärveltä löytynyttä nuolenkärkeä käytetty metsästykseen tai miten se on pellolle päätynyt.
Etelä-Karjalan museoiden arkeologi Esa Hertellin mukaan Juhan tekemä löytö on mielenkiintoinen. Nuolenkärki on hyvin selkeä. Se on piikivestä tehty varhaismesoliittinen ruotokärki. ”Kävin katsomassa paikkaa. Se voisi hyvinkin olla asuinpaikka, vaikka siellä ei sellaisia merkkejä näkynytkään”, Hertell kertoo.
Linkki: https://www.esaimaa.fi/paikalliset/4173964
Kuva Esa Hertell/Lappeenrannan museot
Poikkikirves ja reikäkivi
Kaksi muuta historiallista löytöä on tehnyt Antti Rasa. Tarkkaa löytöaikaa tilastot eivät kerro, mutta lienevät 1900-luvun alkupuolelta.
Ensimmäinen löytö on poikkikirves 1 kpl, Mitat: 155 x 45 x 25, toiselta puolen vihertävää, toiselta ruskeankeltaista kiveä. Hyvin hiottu. Löytö Keskimmäisen järven rannasta Rasan tilan maalta talon ja rannan puolivälissä olevan metsäsaarekkeen luota.
Vaemmalla oleva kuva poikkirveestä ei ole Antti Rasan löytämä, mutta samantapainen.
https://www.finna.fi/Record/museovirasto.C9D511ABBBE0CE099F083B96A286FBE6
Toinen löytö samasta paikasta on reikäkivi, joka oli kahtena kappaleena, mitat: 230 x 40, harmaata hiekkakiveä.
Esineet ovat nuoremmalta tai vanhemmalta kivikaudelta, n. 5200-1800 eKr. (ns. suomalainen neoliittinen kivikausi)
Oikealla oleva reikäkivi on löytynyt Kauhavalta
Muualla järvien ympäristössä on joitain asuinpaikkamaastoksi soveltuvia maastonkohtia joiden kohdalla on muinaisia rantatörmiä näkyvissä (Keskimmäisessä n. 73 m korkeudella ja Vilkjärvessä n. 75 m tasolla), mutta niiltä ei nyt löytynyt mitään esihistoriaan viittaavaa.
Lähde: http://mikroliitti.fi/Arkisto/Lappeenranta/Lappeenranta_muinj_inv_1998.pdf
Kalliomaalaus
Humaljärven etelärannalta Keltavuoren jyrkästä, suoraan vedestä nousevasta itäseinämästä löysi Heimo Lensu vuonna 1976 kalliomaalauksen. Maalaus on ajoitettu kivikaudelle tai pronssikauden alkuun eli noin 3000 vuoden päähän. Jussi-Pekka Taavitsainen tarkensi ajoitusta vuonna 1977 neljännen vuosituhannen toisen puoliskon ja toisen vuosituhannen toisen puoliskon väliin ennen ajanlaskun alkua.
Seinämässä on kolme tunnistettavaa kuviota: sarvekas ihmishahmo, siksakviiva ja sen vieressä ihmiskuvio. Maalaukset ovat noin 1-2 m korkeudella vedenpinnasta. Maalausalueen pituus on noin 10 m
Keltavuoren kuvia lisää osoitteessa https://www.ismoluukkonen.net/kalliotaide/suomi/kev/kev.html
Kirjalliset todisteet asutuksesta
Kirjalliset todisteet asutuksesta löytyvät kuitenkin vasta vuodesta 1543.
Ensimmäisessä Suur-Lappeen maakirjassa vuodelta 1543 mainitaan ainoastaan talollisten veronmaksajien nimet. Vuotta myöhemmin ilmestyivät kylät verokirjoihin, niin myös Vilkjärvi.
Vuoden 1543 maakirjaan verovelvolliset on kirjattu neljänneskunnittain talonpojan suku- ja patronyyminimillä. Juns Ihalan neljännneskuntaan kuului myös sukunimi Lakon (Laakko?.)
Lappeen voutikunnan maa- ja tilikirjassa vuonna 1551 Lappeella on kuusi neljänneskuntaa, joista yksi on Posan neljänneskunta, johon Wilkajärffi kuului kylänä ja yhtenä talonpoikana Rasa.
Kirjassa ”Suomen asutus 1560-luvulla: kartasto kerrotaan talojen määrästä eri kylissä” kerrotaan, että Vilkjärven kylässä taloja kaikkiaan oli 15 kpl vuonna 1560.
Asutusta on toki ollut jo paljon aiemminkin, eiväthän nuo talo ja tilat ole hetkessä ilmestyneet kylään.